Ksylitolin hyödyt ja haitat

Ksylitoli on luonnosta peräisin oleva makeutusaine. Sitä esiintyy pienissä määrin lukuisissa kasveissa. Myös ihmisen elimistö valmistaa ksylitolia aineenvaihduntatuotteena. Ksylitoli on siis luonnollinen ja tutkitusti turvallinen valinta päivittäiseen käyttöön. Vai onko? Onko ksylitoli sittenkään täysin turvallinen?

Ksylitoli ei ole suomalainen keksintö. Saksalaiset professori Emil Fischer ja hänen assistenttinsa Rudolf Stahel eristävät pyökistä uuden aineen ja nimeävät sen ksyliitiksi 1890-luvulla ja samoihin aikoihin ranskalaistutkija M.G. Bertrand eristi vehnän ja kauran oljista ksylitolia.

Suomalaisia keksintöjä ovat ksylitolin terveyttä edistävien ominaisuuksien havaitseminen ja taloudellisesti kannattavan valmistusmenetelmän kehittäminen. Hammasystävälliset ominaisuudet keksittiin 1970-luvun alussa Turun yliopistossa. Ksylitolin on todettu vähentävän lasten korvatulehduksia. Oululainen apulaisprofessori Matti Uhari tutkimusryhmineen osoitti vuonna 1996, että purukumin säännöllinen käyttö hillitsee korvatulehdusbakteerin kasvua ja estää niiden tarttumisen nenänieluun.

Ksylitolia valmistetaan kasvien kuitumateriaalista eli ksylaanista. Valmistusmateriaalina voidaan käyttää pyökkiä, koivua tai vaikka maissia. Suomen Sokeri keksi hyödyntää koivukuitua raaka-ainepohjana, josta tulee ksylitolin toinen nimi koivusokeri. Ksylitolin valmistus alkoi Kotkan tehtaalla vuonna 1974. Ensimmäinen tuotantoprosessi lähti liikkeelle koivuhakkeesta. Koivuhaketta hydrolysoitiin laimealla rikkihapolla selluloosan keittoa muistuttavissa olosuhteissa. Tällöin rikkihapon vaikutuksesta koivun sisältämät hemiselluloosat saatiin pilkottua vesiliukoisiksi sokereiksi. Tämä vesiliuos otettiin talteen ja jäljelle jäänyt massa hyödynnettiin muihin tarkoituksiin. Hieman kehittyneemmässä prosessissa on koivuhakkeen käsittely korvattu suoraan lehtipuuta käyttävän selluloosateollisuuden ylijääneellä ”jäteliemellä”, joka sisältää lähes vastaavan sokerikoostumuksen ja näin voidaan koko puun raaka-aine käyttää täydellisemmin hyödyksi.

Myöhemmin väitteisiin ksylitolin hammasterveyttä edistävistä vaikutuksista on suhtauduttu kriittisesti. Manchesterin yliopiston 2015 julkaisemassa metatutkimuksessa ksylitolin käytön ei todettu vaikuttavan karieksen ehkäisemiseen merkittävästi (1) (2) .

Ksy­li­to­li­tuot­teiden, ku­ten ksy­li­to­li­pastillien tai pu­ru­kumin ka­riesta ehkäi­se­västä vaiku­tuk­sesta ei saa­tu siis meta-ana­lyy­sissa riit­tävää näyt­töä. Kat­sauksen kirjoit­tajia kummas­tutti etenkin se, et­tei tutki­mus­näyttö näyt­tänyt pitä­västi tu­kevan ksy­li­to­li­purukumin käyt­töä, eikä tutki­musten perus­teella voi­tu teh­dä pää­telmiä ksy­li­to­li­tuot­teiden hyö­dyistä lapsilla tai aikuisilla.

Myös haittavaikutuksia arvellaan olevan enemmän kuin mitä suomalaiset tutkimukset osoittavat.

Vaikka joidenkin tutkimusten mukaan ksylitoli ei edistä Candida-hiivan haitallista liikakasvua ja jopa hillitsee hiivan kasvua (3, 4 ), niin jonkun teorian mukaan sen runsaan käytön arvellaan aiheuttavan hiivalle altistavan käymisprosessin suolistossa. Sen myös epäillään vahingoittavan suolen hyviä bakteerikantoja joka voi altistaa erilaisille suoliston ongelmille ja sitä kautta vaikuttaa kokonaisvaltaiseen terveyteen. Ksylitoli ja muut makeutusaineet on yhdistetty myös ärtyvän suolen oireyhtymään joka tuntuu piinaavaan nykyään yhä useampia ihmisiä.

Tällä hetkellä suurin osa ksylitolista tuotetaan hydraamalla ksyloosia, jossa katalyyttinä käytetään tyypillisimmin Raney-nikkeliä. Tässä prosessissa on kaksi huolenaihetta.

Ensinnäkin se, että hydrattujen elintarvikkeiden tiedetään aiheuttavan Alzheimerin tautia, käytöshäiriöitä kuten aggressiivisuutta, syöpää, liikalihavuutta, maksan toimintahäiriötä, sekä masennusoireita. Esimerkiksi hydrattujen rasvojen eli transrasvojen tiedetään olevan suuri terveysriski, joka aiheuttaa mm. sydän- ja verisuonisairauksia.

Toiseksi, nikkeli on tunnettu toksiini joka on liitetty astmaan, syöpään, ihoallergioihin, ekseemaan, ruoansulatushäiriöihin, munaisongelmiin sekä keuhkosairauksiin ( 5, 6). Valmisteet puhdistetaan hydrausprosessin jälkeen, mutta puhdistuksesta huolimatta niistä saattaa löytyä pieniä määriä nikkeliä. Ihminen tarvitsee nikkeliä, mutta vain noin viisi mikrogrammaa päivässä. Sitä on esimerkiksi eräissä papulajeissa ja teessä ^[7]. Nikkelille allergisoituminen on hyvin yleistä ja allergikot saattavatkin saada ksylitolista ikäviä oireita kuten suun haavaumia ja erilaisia vatsaoireita.

Tässä vaiheessa ei ole olemassa tutkimuksia, jotka osoittaisivat, että ksylitolilla makeutettu purukumi tai ksylitolilla-makeutetut tuotteet aiheuttaisivat nämä asiat, mutta puutteellisten tutkimusten takia voisi olla hyvä välttää tuotteiden runsasta päivittäistä käyttöä.

Kaiken huipuksi ksylitolia ei ole taloudellista valmistaa koivusta, joten ksylitolia valmistetaan suurimmilta osin esimerkiksi maissista. Useimmat suomalaisetkaan ksylitolituotteet eivät siis ole aina koivusokerista valmistettuja.

Erityisesti maissista valmistettu ksylitoli aiheuttaa huolta, sillä maissi voi olla geenimanipuloitua (GMO). Vaikka Gm-elintarvikkeet ovat jo päässeet laillisesti markkinoille myös Euroopassa, kiista tutkijoiden välillä niiden turvallisuudesta jatkuu. GMO-vapaa -sivuilla kerrotaan viimeisimmän poikkeuksellisen pitkän, kaksi vuotta kestäneen tutkimuksen tuloksista:

”Rikkaruohohävite Roundup ja sille vastustuskykyiseksi muokattu geenimuunneltu maissi voivat aiheuttaa syöpää sekä elinvaurioita. Ranskalaistutkijat julkaisivat uuden hälyttävän tutkimuksen vertaisarvioidussa Food and Chemical Toxicology -tiedelehdessä syyskuun lopussa. Roundup osoittautui vaaralliseksi pieninäkin pitoisuuksina, joita on toistaiseksi pidetty turvallisina.”

Kritiikkiä ja epäilyjä aiheuttaa se, että gm-kasvit hyväksyttiin markkinoille vain 90 päivää kestävien eläinkokeiden perusteella, joka ei välttämättä riitä kertomaan totuutta kasvien turvallisuudesta.

Täysksylitolituotteiden markkinointi Suomessa on harhaanjohtavaa, koska ne eivät ole 100% ksylitolia. Makeutus voi toki joissain tapauksissa tulla 100% ksylitolista. Lapsiperheiden suosimissa Herra Hakkaraisen pastilleissa on ksylitolin lisäksi liivatetta, hyytelöimisainetta ja lisättyjä aromeja. Hakkaraisia voidaan pakkausen mukaan ottaa jopa 10 pastillia päivässä, joka on melko suuri määrä etenkin lapselle. Lisäaineet vain kuormittavat turhaan lapsen elimistöä.

Täysksylitolipurukumit voivat olla vielä huonompi vaihtoehto, sillä esimerkiksi Jenkkien purukumeissa on usein ksylitolia vain noin 60-80% ja loput makeutuksesta on keinoteikoisia terveydelle haitallisia makeutusaineita kuten pahamaineista aspartaamia. Lisäksi niissä on purukumin perusmassaa, aromeja, värejä, stabilointiainetta, pintakäsittelyainetta ja happoa. Purukumi on myös jätteenä ongelmallista. Näiden lisäksi purukumin liiallinen pureskelu voi johtaa leukanivelen häiriöön, jonka takia useat hammaslääkäritkään eivät suosittele enää purkan jatkuvaa pureskelua.

Mitä mieltä ksylitolista pitäisi sitten olla? Onko se turvallista vai ei?

Itse olen sitä mieltä, että jos ksylitolin haluaa pitää osana suunhoitoa, niin sitä kannattaa käyttää maltillisesti. Ksylitolin olisi hyvä olla GMO-vapaata tai mieluiten laadukkaasta koivusokerista valmistettua. Muuten välttelisin sen käyttöä muissa tarkoituksissa, siinä missä muitakin makeutusaineita. Vaikka ksylitolin vaikutusta kariesbakteeriin on kritisoitu, niin mielestäni ksylitolissa on kuitenkin yksi asia joka vaikuttaa kiistämättömästi suun terveyteen hyvällä tavalla. Ksylitoli nimittäin lisää syljen eritystä, joka on todella tärkeää hampaiden ja suun kannalta. Sylki neutralisoi suuta ruokailun jälkeen, sekä vapauttaa hampaan pinnalle tärkeitä hampaita vahvistavia mineraaleja. Syljen merkityksestä hampaiden terveydelle kerroin aikaisemmin täällä.

Mikä on sitten turvallisin tapa käyttää ksylitolia hammastahnojen lisäksi, jos sen haluaa pitää osana suunhoitoa?

Ksylitolpastilleja on erittäin helppo valmistaa itse koivusokerista. Laadukkaalla Suomalaisella koivusokerilla valmisteteuissa pastilleissa ei ole mitään ylimääräistä. Myös hammastahnat on helppo valmistaa itse, joihin voi lisätä hiukan koivusokeria. Äärettömän ihanista ja toimivista DIY-hammastahnoista kerron myöhemmin lisää.

Jaan nyt lopuksi helpon reseptin jonka avulla voi valmistaa xylitolpastilleja koivusokerista sekä lakritsinjuurijauheesta.

Eräs tutkimus osoittaa, että palkokasveihin kuuluvalla lakritsikasvilla on luonnollisia kasvikemikaaleja, jotka tappavat suun bakteereja ja estävät plakin muodostumista. Laboratoriokokeissa osoitettiin, että lakritsinjuuresta löydetty yhdiste (trans chalcone) pystyi estämään niiden entsyymien vaikutuksen jotka voivat aiheuttaa reikiä. Eli lakritsinjuuri pystyisi estämään bakteereja suojaavan plakin muodostumista. Lakritsia on käytetty jo kauan sekä kiinalaisessa että länsimaisessa lääketieteessä sen tunnettujen terveyshyötyjen vuoksi. Myös esimerkiksi Afrikassa lakritsinjuurta pureskellaan ruokailujen jälkeen (Chew Sticks). Tutkijat ovat myös havainneet, että se voi auttaa torjumaan tulehdusta, viruksia, haavaumia ja jopa syöpää. Sitä on käytetty myös kuivan suun hoitoon, eli sillä on lisäksi syljeneritystä lisäävä vaikutus. Lakritsinjuurta ei suositella raskaana oleville tai korkeasta verenpaineesta kärsiville. (Lähteet 7 ja 8)

Lakritsi-ksylitolipastillit:

(Pastillit voi tehdä tällä ohjeella myös ilman lakritsinjuurijauhetta)

Tarvitset vain:

• Suomalaista koivusokeria (1dl)
• Lakritsinjuurijauhetta (maun mukaan n.1-3tl)
• Leivinpaperia
• Kattila
• Lusikka

(Laadukasta koivusokeria ja lakritsinjuurijauhetta löytää esimerkiksi Foodinilta.)

Ohje:

Ota kuumuutta kestävälle pöydälle tai muulle pinnalle noin uunipellin kokoinen pala leivinpaperia. Voit halutessasi teipata leivinpaperin kiinni pöytään jotta työskentely olisi helpompaa.

Valitse mielellään pinnoittamaton kattila (esim teräskattila) ja lisää siihen 1dl koivusokeria. Sulata sokeri hiljalleen miedolla lämmöllä välillä sekoittaen jotta se ei pääse palamaan. Kun sokeri alkaa sulaa, voit hieman nostaa lämpötilaa. Sokeriliemen tulisi olla noin 100-150 asteista. Jos et omista mittaria, riittää että arvioit lämpötilan kohonneen noin sataan asteeseen. Ksylitolin sulamispiste on noin 92 astetta, joten riittää että pidät sulamisen jälkeen ksylitolia liedellä vielä muutamia minuutteja.

Siirrä kattila pois liedeltä ja lisää haluamasi määrä lakritsinjuurijauhetta, mutta vasta sitten kun olet antanut sokeriliemen jäähtyä minuuttin tai pari (lakritsinjuuri voi palaa helposti). Koivusokeri jähmettyy helposti jäähtyessään, joten tässä kohtaa kannattaa toimia nopeasti. Ota lusikkaan pieni määrä sokerilientä ja tiputa varovasti yksi tippa leivinpaperille. (Voit myös käyttää jotain muuta kuumuutta kestävää apuvälinettä jolla saa annosteltua juuri sopivan määrän kerralla.) Tiputtele sitten tippoja vieri viereen leivinpaperille. Vaatii hieman harjoittelua ja vakaata kättä jotta saa pastilleista suurinpiirtein saman kokoisia. (Voit toki käyttää jotain sopivaa muottia jos kotoa vain löytyy.) Jos sokeriliemi jähmettyy tahmeaksi, voit kuumentaa sen aina uudelleen liedellä nestemäiseksi, mutta varo polttamasta sitä.

Anna pastillien jäähtyä leivinpaperilla koviksi pastilleiksi ja laita valmiit ihanan epätäydelliset pastillit pieneen rasiaan tai purkkiin.

Muita käytettyjä lähteitä:

http://www03.edu.fi/oppimateriaalit/teknologia/html/03-2.html

https://www.thehealthyhomeeconomist.com/xylitol-not-as-sweet-as-its-cracked-up-to-be/

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/1067728

https://www.sitra.fi/caset/ksylitolin-matka-maailmalle/

https://fi.webdento.com/ksylitoli-xylitoli/

http://www.kemikaalicocktail.fi/2012/12/100-ei-tarkoita-100/

https://en.wikipedia.org/wiki/Teeth_cleaning_twig

http://www.afrostylemag.com/ASM7/chewingstick.html

https://www.gmovapaa.fi/gmo-tietoa